Somekritiikki 2

 Tämä postaus on työllistänyt tavallista enemmän. Olen aloittanut tämän monta kertaa ja pyyhkinyt yhtä monta kertaa pois, kun kirjoittamisen draivi loppuu kesken. On tapahtunut kaikenlaista, mikä on lannistanut mun ulosantia taas kerran. Syy ei ole yksinomaan muissa ihmisissä, myös minussa on ongelmaa tottakai. Tätä tekstiä varten oikeastaan katselin niinkin itselleni epätodennäköistä ohjelmaa kuin Sointu Borg & Tyrkyt Yle Areenasta. Siinä nousi yllättävän paljon samoja teemoja esiin, kuin mitä itse olen kokenut suhteessani someen, vaikka minulla ei ole seuraajia kuin yks risti kaks ja minun sisältöni eivät tavoita eivätkä kiinnosta niitäkään. Silti some noudattaa samoja lainalaisuuksia oli kyseessä sitten somevaikuttajan työ satoine tuhansine seuraajineen ja ansiotuloineen, tai yksityisen ihmisen yksityiset postaukset muutamalle kaverille ja tutulle. Esimerkiksi kuten todettua, tämän blogin teksteillä on lukukertoja neljästä kolmeenkymmeneen, riippuen siitä olenko jakanut tekstit facebookissa vai en. Eli kovin moni niitä ei lue. Mutta siitä huolimatta olen todellakin saanut tämän blogin tiimoilta viestejä, joissa minulle kerrotaan, että tällaista ei saa kirjoittaa. Mikä on aika mielenkiintoista, mitä ja ketä haittaa se, mitä minä kirjoitan? Eihän minulla ole vaikutusvaltaa eikä näillä teksteillä levinneisyyttä. Ja vaikka kirjoittamiseni estettäisiin, ajatuksiani ei kukaan saisi pois päältä kuitenkaan. 

Olen päättänyt vähentää somen käyttöni minimiin. Syitä on lukuisia. Ikäisistäni kavereista monikaan ei jaa somessa enää juuri mitään omasta elämästään, joten yhteydenpidolla somea ei voi perustella. Näitä tekstejä kirjoitan tietokoneella, ja älypuhelimeni on riprap sanomassa työsopimustaan irti. Selaaminen on jatkuvien uusien itsestään avautuvien välilehtien sulkemista, omia aikojaan viilettävän kursorin kiinni ottamista ja laadukkaiden "vithnemnjhubhnkrel" kommenttien postaamista ihan random tyyppien julkaisuihin. Puhelimella kirjoittaminen on täyttä tuskaa ja pelkän facebookin vuoksi en jaksa tietokonetta avata. Facebookin algoritmi taas on jostain varmasti erittäin pätevästä syystä päättänyt näyttää minulle muun muassa suomalaisten poliitikoiksi haluavien ihmisten mainostekstejä, eläintenkidutusvideoita ja mainoksia, oikeastaan pelkkää sellaista huttua jota en halua katsoa. Tiktokkia minulla ei edes ole, mutta myös Instagram on nopeutunut siinä mielessä, että videot ja postaukset hyppivät eteenpäin sellaista vauhtia, että minusta tuntuu, etteivät minun aivot pysy enää niiden perässä. En ehdi ymmärtää, mitä jossain pätkässä tapahtuu, kun video jo vaihtuu, ja seuraavassa taas teurastetaan jotain eläintä mahdollisimman epäeettisellä tavalla. Se ei viihdytä minua, päin vastoin. Toisaalta haluaisin jättää seuraavan älyluurin kokonaan ostamatta, mutta sitä ikävä kyllä tarvitsee nykyään melkein välttämättä, esimerkiksi yliopiston sivuille ei pääse kirjautumaan ilman sitä, samoin pankkijuttujen käyttö on sovelluksella turvallisempaa kuin selaimella. 

Miten tyrkyt liittyy minun someen sitten ylipäätään? No tavallaanhan me kaikki tyrkytetään itseämme somessa, kun siellä ollaan. Jokainen postaus pyrkii tavoittamaan ihmisiä, saamaan huomiota ja keräämään tykkäyksiä. Jokaisella julkaisulla on jokin tavoite. Se mitä tapahtuu sometyöläisten profiileissa tapahtuu pienoiskoossa meidän jokaisen tilillä, vaikka aaltoliike voi olla niin pientä ettei sitä huomaa. On hypetystä, cancelointia ja jopa kiusaamista. Kirjoittaa voi niin monella tavalla. Esimerkiksi minut haluttiin pois tallin yhteydenpidosta, koska minun kirjoitukset ovat kuulemma vittuilua ja vittumaisia. Minä kuulemma kiusaan tallin muita maksavia asiakkaita enkä kohtaa heitä iloisesti tervehtien. Asia on anteeksipyydetty ja käytös korjattu. Koska kaikki huonot asiat tallilla johtuivat kuulemma minusta, minun käytöksestä ja olemassaolosta, nyt pitäisi olla kaiken hyvin kun irtaannuin tallijengistä. Näen paljon samaa tyrkkyohjelmassa ja talliviestimisessä, aivan kuin kaikessa someviestinnässä. Ajauduin viestintäkriisiin jossa piti pyytää anteeksi, pahoitella omaa tekemää virhettä ja miettiä tykönäni, mitä tässä oikein tapahtui. Samat lainalaisuudet pätee, oli kyseessä sitten punaisia päin kävellyt Liikenneturvayhteistyön somevaikuttaja tai etelä-melliläläinen maasika, jonka naaman näkyminen tallilla saa toisten vatsat kääntymään ympäri ahdistuksesta. 

Olen aikanaan pyrkinyt myös tekemään someen sisältöjä sillä kärjellä, että ne lähtisivät vetämään. Eli leviämään, eli tavoittaisivat isoja yleisöjä. Olen testaillut erilaisia tyylejä tehdä, mutta mikään ei ole toiminut. Kilpailu huomiosta on äärimmäisen kovaa, kuten ohjelmassakin todetaan, ja sisältöjen laatua ei sovi aliarvioida piiruakaan. Kuten minä tein. Omat videoni ja tekstini ovat olleet valovuosien päässä siitä, mitä ammattilaiset tuottavat liukuhihnalta. Oma henkilöni on vastenmielinen, kuten talliesimerkissä tai monessa muussa arkielämän yhteydessä on todettu. Harteille pitäisi vetää ihan toisenlainen rooli, olla jotain aivan muuta kuin oikeasti olen, jotta miellyttäisin yhtään ketään. Ja sehän ei onnistu, jos Sointua on uskominen, henkilöbrändin ydin on kuitenkin autenttisuus. Olen tyrkyttänyt itseäni esimerkiksi hyvinvointialan osaajana, mikä on tällä hetkellä ihan äärimmäisen kilpailtua, sillä näitä osaajiahan riittää enemmän kuin heillä asiakkaita. Olen tyrkyttänyt itseäni myös hevosalan asiantuntijana, mikä taas ei oikeasti voisi kauempana totuudesta olla. Ketään ei kiinnosta editoimattomat, tärisevät videot, joissa näkyy, kun joku perustasoinen koulutuksellinen juttu menee melkein maaliin ja suurimman osan aikaa kuvassa näkyy hiekkaa. Kaupallisia yhteistöitä ei satele sellaisilla näytöillä. Ja hyvä niin! 

Koska tärkein oppi, jonka itse tyrkkyohjelmaa katsellessani sain, oli se, että some ei ole minun pala kakkua. Ja se on yhtä ok kuin hakeutua sinne puristimeen ja löytää sieltä se oma väylä ilmaista itseään julkisesti. Koska minä ahdistan niin monia eikä minun ole sallittua ahdistua itse, on parempi jättää myös seuraaminen vähemmälle. Sillä minähän ahdistun, kun näen kuinka joku tekee jotain kauniisti ja hyvin ja itse voisin tehdä yhtä hyvin mutta en tee koska x, y ja z. En ole menestyjä, olen tavis, ja kun en ole halukas tekemään enempää töitä ns julkisuudessa menestymisen eteen, oma status pitää hyväksyä. Sillä. Nyt seuraa psykologian yksi tärkeimmistä opeista, joka kuuluisi minusta myös tyrkkyjen koulutukseen: ihmiset eivät näe sinua sellaisena, mihin kaikkeen sinä voisit pystyä, vaan ihmiset näkevät sinut sellaisena, mitä sinä olet jo tehnyt. Lue uudelleen. Esimerkiksi minun kohdalla, kukaan ei tässä maailmassa usko, että minä pystyisin ratsastamaan hevosella kauniisti ja hyvin, koska minä en koskaan ole näyttänyt sitä livenä, enkä mikä vielä tärkeämpää, videolla. Kukaan ei usko, että minä hoitaisin hevosiani ja kouluttaisin niitä, ja käsittelisin ja liikuttaisin niitä säännöllisesti, jos minä en sitä käytännössä oikeasti ja todella tee. Kukaan ei usko, että minä olisin ahkera, reipas ja tunnollinen työntekijä, jos minä en tee töissä ollessani töitä ahkerasti, reippaasti ja tunnollisesti. Jos ainoastaan löysäilen ja istuskelen kahvilla, minua pidetään löysäilevänä työntekijänä. Koska ihmiset uskovat sitä mitä he näkevät, eivät sitä mitä minä itsestäni ajattelen. 

Ja palataan vielä sinne, mistä joku kerta aikaisemmin kirjoitin: tulkintaan. Viime kädessä se, mitä ihmiset ajattelevat minusta, on heidän omaa tulkintaansa siitä, mitä he näkevät. Eli minä itse pystyn aika rajallisesti lopulta vaikuttamaan siihen, mitä he minusta ajattelevat. Mitä sillä on väliä, mitä he ajattelevat? Sointu Borg sanoi, että joka tapauksessa kaikkia ei voi miellyttää, vaikka minä olen kovasti elämäni varrella siihen pyrkinyt. Koska penskana sillä oli valtavasti väliä, mitä naapuritkin ajattelevat, olen ottanut sen huomioon näihin päiviin asti. Onneksi minun lähimmät naapurini nykyään ovat yhtä etelä-melliläläisiä kuin itse olen, he voivat ajatella mitä haluavat. Ihmisten tulkintaan vaikuttavat lukuisat asiat, jotka koskevat ennenkaikkea heitä itseään, eivät minua tai minun tekemisiäni, vaikka he minusta tulkintoja tekisivätkin. Heidän aiemmat ajatuksensa, heidän arvonsa, heidän kokemuksensa, heidän geneettinen koostumuksensa ja heidän sen hetkinen tilansa ja motivaationsa. Mikään niistä ei liity tulkittavaan kohteeseen, eli minuun. Toki minä voin aikaansaada heissä esimerkiksi ahdistuneen tai raivostuneen olotilan, mutta voin vain tiettyyn rajaan asti ohjailla sitä, miten he minut kokevat ja näkevät, ja minkälaisia päätelmiä sen perusteella tekevät. Eli vaikka postaisin someen kuinka vakuuttavasti omasta mielestäni, että tuo varsasi tänne minä koulutan siitä kunnon ratsun alun, voi olla, että potentiaalinen asiakas ei pitäisi postausta ollenkaan vakuuttavana. Ja sen missä someammattilainen ei jätä asiaa tähän vaan viilaa kontenttiaan, minun on tyytyminen siihen että tyrkytys lähinnä kuluttaa omia voimavarojani tuomatta mitään tilalle. 

Tahallisesta väärinymmärtämisestä tyrkkyohjelmassa oli myös puhetta. Liittyy tuohon tulkintaan juurikin. Ihminen voi myös tietoisesti päättää tulkita toisen ihmisen viestintää tarkoituksellisesti sellaisella tavalla, jota arvaa, että toinen ei ole tarkoittanut. Ilmiö linkittyy kiusaamiseen, ja itsekin tätä somesekaannusten vyyhteä pyörittäessäni olen tunnistanut fiiliksiä, jotka ovat yllättävän tuttuja koulukiusaamisen ajoilta. Mitä ihmettä täällä tapahtuu, minua syytettiin kiusaamisesta, mutta minä koen samoja pahan olon tuntemuksia kuin ala- ja yläasteella? En tarkoita ollenkaan vähätellä muiden kokemusta, he ovat aivan varmasti omalla kohdallaan oikeassa. Jokaisen aito kokemus on itselle totta. Harvoin on niin, että kiusaaminen on yksiselitteisesti kiusaajan toiseen henkilöön kohdistamaa toimintaa, vaan kiusaamiseen osaallistuu myös kiusattu, sekä ne niin sanotut sivustakatsojat eli toiminnan hyväksyjät ja mahdollistajat, jotka ehkä mielenkiinnosta jäävät kytikselle, kuinka tässä oikein käy. Kiusaamiseen siksi, että jokaisella ihmisellä on myös pyrkimys jossain määrin saada tuotettua toisille ihmisille käsitys itsestään juuri sellaisena, kuin haluaa itsensä nähtävän. Ihmiset siis varmistelevat sitä, millaisen kuvan itsestään toisille antavat. Esimerkiksi someen postataan sellaista sisältöä, joka tukee mielikuvaa, joka itsestä halutaan antaa. Vaikkapa minä julkaisen videoita, joissa saan hevoset tekemään opettamani asiat helpon näköisesti, en niitä joissa temput menevät mönkään. Näin voin ajatella minusta välittyvän kuvan osaavana kouluttajana, eikä epäonnistujana. Kuitenkin ihmiset uskovat sitä mitä tekee, eivät sitä mihin uskoo pystyvänsä. Tai, uskovat luomaansa tulkintaa siitä, mitä näkevät minun tekevän. 

Mutta juu, on ihan typerää kirjoittaa edes tällainen tiedoitus siitä, että asteittain poistun somesta toistaiseksi. Ainakin siihen asti kun ostan uuden puhelimen. Todellisuudessa en kuvittelekaan ketään kiinnostavan. Näitä blogitekstejä jatkan, koska kirjoittaminen on ollut ja on jatkossakin minulle tärkeä itseilmaisun kanava. Kokonaan minun suuta ei saa tukittua ennen kuin se on täynnä multaa, sen verran oikeuksia minullakin on. Fati vaan tuli nyt täyteen ihan kaikkea vitunaikaista säätämistä, olettamista, tyhjää puhetta ja turhaa hyppimistä. Kaupanalan lakko oli piste iin päälle siinä, kuinka jokaisella on oikeus siihen ja tähän ja tuohon ja kukaan ei suostu näkemään niitä arvostelulle alttiita kohtia siinä omassa suorittamisessa. Ainoastaan minä olen jälleen kerran väärä ihminen väärässä paikassa tekemässä vääriä asioita väärään aikaan. Ja väärä ilme naamassa. Niin hevosten parissa kuin töissä kuin somessa. Tauko tulee tarpeeseen. Ennen kaikkea ja erityisesti itselleni. Myös minä nimittäin tulkitsen, erittäin voimakkaasti. Ja olen huomannut, että viime aikoina olen taas ajautunut syvemmälle spiraaliin, jossa kaikki vähänkään negatiivisuuteen vihjaavat kommentit, ilmeet ja eleet olen tulkinnut automaattisesti loukkaaviksi. Koska tämä asetus on hankala saada pois päältä, on helpompi keventää syötettä hetkeksi. Keskittyä olennaiseen, omiin hevosiini ja omiin suoritteisiin. Koska ihmiset pitävät minua sellaisena, mitä he näkevät ja mitä he ovat nähneet minun tekevän. Ja se tärkein, minulla ei ole juuri nyt yhtään mitään sanottavaa. En jaksa keksiä tälle tekstille tägejä.