Manifestaatiolla unelmien elämä!

 Olen sivunnut muistaakseni manifestaatiota jossain aikaisemmassa tekstissä hiukan, mutta tuli nyt sellainen olo, että kirjoitan siitä oman pätkänsä. Heti ensiksi täytyy todeta, etten ole manifestoinnin guru, en ole juuri käyttänyt sitä itse enkä todennäköisesti ole tietoinen kaikista mahdollisista tavoista, joilla se voisi toimia. Silti aion julkistaa oman mielipiteeni aiheesta ilman lähdeviitteitä, kuten tässä blogissa olen ottanut tavaksi tehdä muistakin aiheista. Tieteellistä tekstiä joudun tai saan kirjoittaa niin paljon lähdeviitteineen päivineen, että haluan jossain yhteydessä suoltaa vapaammin omia ajatuksiani, ja mikäs sen parempi alusta siihen kuin oma blogi. Kanssani saa ilman muuta olla eri mieltä, siinä ei ole mitään väärää, mutta aikaisemman blogiyritykseni kanssa päädyin tilanteeseen, jossa kaikkien kanavien inboxit täyttyivät viesteistä "et voi sanoa näin, et voi kirjoittaa noin, et voi olla tuota mieltä". Päädyin poistamaan kaikki tekstit. Nyt ajattelen, että kyllä minä voin sanoa, voin kirjoittaa ja voin olla tätä mieltä. Sinä voit olla eri mieltä ja kirjoittaa omaan blogiisi siitä. 

Manifestoinnilla on sanana muutama eri merkitys. Tieteen kielessä puhutaan siitä, että jokin ilmiö, asia tai hypoteesi manifestoituu kun se ilmaantuu reaalimaailmassa mitattavana tai tallennettavana tapahtumana. On siis olemassa ensin jokin väite, ja kokeellisissa olosuhteissa tai arkielämässä tuo väite sitten osoittautuu olemassa olevaksi, toimivaksi. Voidaan puhua myös ei-tieteellisissä yhteyksissä, esimerkiksi jonkun identiteetti manifestoituu pukeutumistyylissä, eli hän tuo omaa näkemystään omasta identiteetistään ilmi pukeutumalla tietyllä tavalla, joka hänestä tekee hänen identiteettiään näkyväksi muille. Sitten on tämä henkisten piirien ajatus manifestaatiosta, josta nyt ajattelin kirjoittaa. Sanotaan, että ajattelu suuntaa energiaa, ajatukset ovat energiaa, jolloin ajattelemalla jotakin tiettyä asiaa voidaan energisoida sitä ja sillä tavalla saada se lopulta jopa olemassaolevaksi. Ei varmaankaan sodi kenenkään arkijärkeä vastaan, että ajatukset kyllä kantavat kohti joitakin haluttuja lopputuloksia tai välitavoitteita. Esimerkiksi urheilijan kannattaa ehdottomasti ennemmin ajatella, että hän pystyy suoritukseen, kuin että hän ei pysty siihen. Tästä löytyy ihan tieteellistäkin materiaalia, mentaalinen tila vaikuttaa suorituksiin. 

Haluan omana mielipiteenäni huutaa väliin, että manifestointi ei ole pelkkää ajattelua, vaan myös tekemistä. Tai vaihtoehtoisesti, pelkkä manifestointi ei riitä, jos itselleen määrittelee sen olevan vain ajatusten virtaa. On määritelmäkysymys, miten ajattelu suuntaa energiaa. Jos ajattelu antaa omalle tekemisen energialle suunnan, raamit ja askeleet, jäsentää toimintaa ja ohjaa kohti oikeita välitavoitteita, ja jos tätä pitää manifestointina, niin kyllä minä uskon ihan täysin että se toimii. Tavoitteensa voi lopulta saavuttaa tällä tavalla manifestoimalla. Jos taas on sitä mieltä, että manifestointia on haaveilutyyppinen ajattelu; istun tässä sohvalla ja kuvittelen itseni sellaisessa elämässä, että minulla on uusi kiiltävä ja hieno auto, runsaasti vapaa-aikaa ja rahaa matkustella ympäri maailmaa ja elämäni on kaikin puolin huikeita instagram-hetkiä, mutta en tee asialle mitään, manifestoinnilla tuskin on suurtakaan tehoa. Istun samalla sohvalla vielä ensi vuosituhannella haaveilemassa ja pölykerros kasaantuu käsinojalla pikkuhiljaa. Ajatukset voivat olla energiaa, mutta suoraan sanoen en usko, että ajattelemalla uutta autoa sellainen ilmestyy tuonne pihalle yks kaks. Jos minä en tee sen eteen mitään, eikä kukaan toinen ihminenkään, on minun logiikkani vastaista olettaa sen yhtäkkiä vain tipahtavan minulle jostain. Jos sinä uskot niin, saat minun puolestani uskoa. 

Minä en todellakaan yritä taivutella ketään luopumaan unelmistaan tai haaveilusta, päin vastoin. Se on elämää rikastuttava juttu, joka todennäköisesti lisää hyvinvointia. Näen unelmien toimivan oikein hyvinä suunnannäyttäjinä ja valoina yössä, kun tätä maanantaielämää ja ikuista marraskuuta täällä muuten tarvotaan. Minun ajatukseni on kuitenkin se, että unelmien on syytä olla sen verran realistisia, että jonkinlainen yhteys minän tässä ja nyt sekä unelman välillä on mahdollinen. Sen vuoksi on hyvä, jos tuntee itseään sen verran, että osaa sanoa ja tietää, mitä tahtoo ja mistä tykkää. Tottakai voi unelmoida vaikka vaaleanpunaisesta pantterista, mutta tällöin on ehkäpä hyvä tiedostaa, että jotkut unelmat ovat enemmän viihdettä eivätkä manifestoidu todeksi vaikka miten otsasuoni rypyssä pinnistelisi. Tässä maailmassa, tottakai voi olla sellaisia todellisuuksia, joissa vaaleanpunainen pantteri voi ilmaantua sohvalle viereesi, ja onhan se varmaan mahdollista että sinä pystyt liikkumaan näiden todellisuuksien välillä. En ota siihen sen enempää kantaa, kuin että minun kirjoitukseni lähtökohta on tässä reaalisessa maailmassa jota maapallolla nyt eletään. Psykologia takaraivossa toitotan ihmisen suunnilleen eheän minuuden tarvitsevan unelmia, sekä epätodellisia että sellaisia, jotka itse asiassa ovat muutettavissa tavoitteiksi ja joita kohti voi lähteä suuntaamaan omaa tämänhetkistä elämäänsä. 

Evolutiivisesti ihmisellä on erilaisten ärsykkeiden laukaisemana lähestymiskäyttäytymistä ja välttämiskäyttäytymistä, ihan samalla tavalla kuin muillakin eläimillä. Unelma voi mielestäni laukaista lähestymiskäyttäytymisen, suunnata toimintaa jotakin kohti. Samaa aiheuttaa myös mielihyvä, ilo, ja tällaiset positiiviset tuntemukset. Itse olen ainakin kokenut niin, että kun keksin jonkun oikein hyvän asian josta alan haaveilla, koko matka lähtien siitä että mieleni askartelee sen parissa miten itse voisin lähteä tavoittelemaan tuota haavetta, askeleet matkan varrella ja mahdollisesti lopulta haaveen muuttuminen todeksi omassa elämässäni, tuottaa iloa ja hyvää mieltä. Olen innostunut haaveeni kohteesta ja motivoitunut tekemään töitä sen saavuttamiseksi, mahdollisesti paljonkin. Jos tällaista kokonaista prosessia pitää manifestointina, voin myöntää että se todella toimii. Olen itsekin saavuttanut useita alun perin haaveilun kohteita tällä tavoin, tottakai tuuriakin on ollut mukana mutta sitä on kaikessa elämässä, se ei vaadi manifestointia erikseen. Jos puhuu tavoittelun projektista manifestaationa, voi se tottakai olla jännittävämpää, kuin tavallinen "aseta tavoite, määrittele välitavoitteet, määrittele edellytykset, lähde työstämään" -tyyppinen juttu. Manifestaation ympärillä voi leijua pikkuisen enemmän tähtipölyä. 

Se juttu, jota tässä tekstissä haluan erityisesti painottaa, on vanha tuttu Your dreams don't work unless You do. Tässä maailmassa näissä olosuhteissa, joille me nyt olemme alisteiset, on aika epätodennäköistä, että käy kuten elokuvissa ja unelmat vaan muuttuvat todeksi. Sen vuoksi oman hyvinvoinnin kannalta on fiksumpaa muuttaa oma ajattelu siihen suuntaan, että unelmat ovat kyllä jossain määrin toteutettavissa, mutta niiden eteen yleensä tarvitaan vähän töitä. Ja ne saattavat toteutua hiukan eri muodossa, kuin juuri siinä, missä niistä on haaveillut. Esimerkiksi jos olet kuten suurin osa meistä keski-ikäisistä työläisistä, pidät omaa arkeasi uuvuttavana ja terveyshaittana, ja haaveilet toisenlaisesta työelämän loppupuoliskosta, on tehokkaampaa alkaa kartoittaa sitä, mistä oikeastaan haaveilee, mitä haluaa arkeensa lisää ja mitä vähemmän, ja miten ne voisi saavuttaa. Sitten toteuttamaan. Tottakai jos tilanne on jo työuupumus ja sairaus, on ensin kuntouduttava sen verran, että jaksaa taas haaveilla ja nähdä tähtiä taivaalla. Mutta ratkaisun avaimet ovat ainakin kauempana omista käsistä, jos vaan jää odottamaan, että tulee jokin taikasauvan heilautus, joka muuttaa oman elämän sellaiseksi, että se on vähemmän väsyttävää. 

Moni työikäinen haaveilee ainakin osittaisen yritystoiminnan perustamisesta ja ainakin osan tuloista saamisesta sen kautta. Tämän voi päätellä esimerkiksi siitä määrästä artikkeleita, joita lehdissä aiheesta kirjoitetaan. Oman yrityksen kautta työsentely näyttää mukavammalta kuin palkkatyö, johon on vuosien varrella ehtinyt jo leipiintyä. Yrityksen perustaminen jos joku kuitenkin kysyy haaveen eteen työskentelyä. Useimmiten idea ja perusrakenteet saa olla vahvasti valmiina hyvissä ajoin, ja silti siirtymä palkkatyöstä osittaiseen yrittäjyyteen on lähes ympärivuorokautista palkatonta puurtamista, mikä ei näissä lehtijutuissa välttämättä tule ilmi. Monella meistä on olemassa salaa liiketoimintaidea tai parikin, mutta ne ovat niin sanotusti toteutusta vailla, eli niiden eteen ei nyt eikä välttämättä koskaan tehdä mitään. Silloin ne eivät muutu todeksi ja palkkatyö jatkuu, mikä ei tietysti ole ollenkaan huono tai väärä vaihtoehto. Itsensä tunteminen kannattaa tässäkin kohtaa. Haluanko todella hypätä yrittäjyyteen vai en, plussat ja miinukset on hyvä kirjoittaa itselleen rehellisesti ylös paperille. 

Sama pätee vaikkapa uusien taitojen hankintaan. Minä haaveilen siitä, että olisin tosi taitava ratsastaja. Mutta koska vain haaveilen, en edisty ratsastajana eikä minusta näin ollen todennäköisesti koskaan tule taitavaa. Jotta jonain päivänä muuttuisin taitavaksi ratsastajaksi, polulla sinne auttaisi rehellisesti määritellä piste, jossa olen nyt, positiiviset ja negatiiviset piirteet minussa ratsastajana tällä hetkellä. Välitavoitteet, joita kohti voisin tähdätä pelkästään sen sijaan, että haaveilen taitavuudesta. Välitavoitteiden on hyvä olla konkreettisia, mitattavia ja saavutettavissa olevia. Se että ratsastaisin aina kun mahdollista, ja erilaisilla hevosilla tilaisuuksien tullen. Ottaisin tunteja erilaisilta opettajilta. Tekisin ajatustyötä ja lajia tukevaa fyysistä harjoittelua silloin, kun en ole hevosen selässä. Tällä tavoin haave hiljalleen manifestoituisi olemaan olemassa, minustakin voisi tulla taitava. Mutta koska en tee mitään konkreettista haaveen eteen, pyörittelen sitä vain mielessäni joskus ja jouluna tyyliin "olispa kiva olla taitava", se ei muutu todellisuudeksi todennäköisesti tämän elämän puitteissa koskaan. Ja olen hyväksynyt asian, minulle ei aiheuta kuin hetkittäin pientä surumielisyyttä siitä, että en luultavasti ikinä ole taitava ratsastaja. Näin se ei uhkaa hyvinvointiani elämässä yleensä ottaen, saan hevosharrastuksesta mielihyvää elämässäni muulla tavoin kuin ratsastamalla. 

Vielä viitaten otsikkoon, mulla on tapana kirjoittaa raflaavia otsikoita jotka sitten ammun tekstissä alas. Näin myös tämän kohdalla, sillä olen sitä mieltä, että tuskin kukaan pystyy manifestoimaan itselleen kokonaan uudenlaisen unelmien elämän. Elämänmuutoksesta voi kyllä unelmoida ja tehdä tavoitteen, voi muuttaa aivan toiseen elinympäristöön ja pistää koko läheisten ihmisten piirin uusiksi. Mutta silti osa vanhoista jutuista löytää tiensä uudistajan luo, koska minuus ja persoonallisuus eivät muutu samassa rytäkässä. Me myös vedämme puoleemme tietynlaisia asioita koska olemme tietynlaisia, emmekä me pääse karvoistamme vaikka värjäisimme ne shokkiväreillä. Hyvinvoinnin kannalta onkin kannattavaa myös hyväksyä joitain asioita, joita ei pysty muuttamaan. Haaveita voi myös vaihtaa ja muuttaa, kun me itse muutumme, sekin on kaikki ihan täysin ok. Haaveile siis villisti, myös epärealistisesti. Tutki itseäsi, millainen todella olet ja mitä todella haluat elämääsi, ja lähde rohkeasti toteuttamaan haaveita. Olen huomannut, että kun suuntautuu kohti itselle oikeita tavoitteita, asiat vaan alkavat tapahtua ja ikään kuin virta vie eteenpäin. Ponnistelusta haaveiden eteen tulee kevyempää. Onko se sitten sitä, että ajatukset suuntaa energiaa? Sitä manifestaatiota? Niinpä, asia jää lopulta sinun määriteltäväksesi.