Kursseista, koulutuksista ja haaveista

 Minulle on tässä muutaman päivän sisällä mainostettu sosiaalisessa mediassa muun muassa kraniosakraali- ja ääniterapeutin koulutusta, valotyöntekijän yrityskoulutusta, manifestointikoulutusta, energiahoitajan koulutusta, seksuaali- ja psykoterapeutin koulutusta, sekä taideterapiaohjaajan ja hevosenomistajan peruskoulutusta. Tiedän, että tämän tyyppisiä koulutuksia on ihan valtava määrä. Yhtä valtava on se määrä tahoja, jotka tämmöisiä koulutuksia järjestää. Tottakai algoritmit hoitaa sen, että kun olen muutamien koulutusten tietoja klikkaillut auki, alkaa mainostajat syöttää mulle kahta kauheammin näitä, kun huomaavat, että minuahan koulutukset kiinnostaa. Olen niitä käynytkin, kävin Hevostaito-osaaja -koulutuksesta monta moduulia, Tehokas ja Eettinen Liikuta -peruskoulutuskokonaisuuden, eläinkommunikaatiokurssin, Näkijän oppikoulut 1 ja 2 sekä joogaopettajan RYT200-koulutuksen ja suurimman osan RYT300:sta. Sen verran, että tiedän suunnilleen, mistä puhun. Nyt opiskelen Turun ja Jyväskylän avoimissa yliopistoissa psykologiaa ja musiikkiterapiaa tällä hetkellä. 

Käymissäni kursseissa ja koulutuksissa on paljon hyviä puolia. Ihan kaikki eivät ole mielestäni olleet hintansa arvoisia, ei siksi että sisällöissä olisi ollut jotakin vikaa, vaan siksi, että kurssin vetäjää ei selvästi ole kurssin pito kiinnostanut yhtään. Toisista taas olen kokenut saavani enemmänkin vastinetta rahalle kuin olisin odottanut. Yksikään niistä ei kuitenkaan ole valmistanut minua uuteen ammattiin tai uudelle uralle. Ei sillä, että mikään niistä olisi sitä luvannutkaan. Joogaopettajan koulutuksia itse kävin sillä ajatuksella, että saan siitä itselleni toisen työn, mutta toisin kävi. Kuitenkin näistä kursseista vain Näkijän oppikoulut ovat olleet sellaisia, että ne on selvästi ilmoitettu olevan oman itsetuntemuksen, oman kasvun ja kehityksen välineiksi. Kaikista muista kursseista on tullut sellainen fiilis, että tässä voisi olla mahdollisuus vaihtaa alaa. Ja näin on näreet myös niiden koulutusten suhteen, joita minulle on mainostettu, mutta joiden koukkuihin en ole tarttunut. Niissä ei ihan suorin sanoin luvata, mutta monin eri tavoin vihjataan, että kun käyt tämän koulutuksen, voit päästä uuteen vaiheeseen elämässäsi. Tämän uuden vaiheen taas vinkataan voivan olla ihana seesteinen ja rauhallinen suvanto, jossa aamut ovat pitkiä ja olo hyvä. 

Koulutuksia myydään mielikuvilla, ei tarkoilla sisältökuvauksilla. Moni koulutus koostuu moduuleista ja koulutuksen hinta on määritelty euroa per moduuli. Tottakai kokonaiskustannuksen saa selville kertomalla hinnan moduulien määrällä. Ja se voi olla kova. Varmasti koulutuksista saisi lisätietoa kysymällä esittelyissä ilmoitetuista yhteystiedoista. Silti näissä mainoksissa ei kauheita määriä tietoa useinkaan ole. Itselleni on monen kurssin kohdalla jäänyt epäselväksi se, mitä koulutuksessa lopulta oikein opiskellaan. Esimerkiksi energiahoidon koulutuksissa voi miettiä, vietetäänkö siellä vaikka kaksitoista viikonloppua aistimassa energioita ja maksetaan siitä monta tonnia, ja sitten on pätevöidytty energiahoitajiksi. Voi olla, että jollekulle se on just se oma juttu, ja siitä kannattaa hänen mielestään maksaa. En missään tapauksessa väitä, että se olisi väärin. Jos joku haluaa maksaa, se on hänen asiansa. Itse olen vain tullut kriittisemmäksi noita mainoskikkoja kohtaan, ja joidenkin kurssimainosten kohdalla jäänyt kurtistelemaan kulmiani, että mitä tässä kuluttaja nyt lopulta oikein rahalleen saa vastineeksi. Ammattipätevyyksiä nämä kurssit eivät anna, vaan heittävät pallon valmistuneelle opiskelijalle itselleen ryhtyä innovoimaan yritystoimintaa oppimansa pohjalta. 

Ja ainahan voi manifestoida. Aina voi nähdä itsensä menestyvänä uudessa elämässä, jossa herätys ei todellakaan ole ennen kuutta aamulla, ja jossa voi ottaa vastaan asiakkaita työssä, jota todella tekee sydämestään ja aina uudella virkeällä energialla. Jossa elämä tarjoaa parastaan. Ilman muuta siihen kannattaa pyrkiä! Manifestointi voi olla meditaatiota, jossa ajatusenergia keskitetään sitä kohti, mitä halutaan elämään. Se ei kuitenkaan ole haaveilua, siinä on vissi ero. Nimittäin varoittavana esimerkkinä voin kertoa omasta ratsuttajan urastani. Käytyäni noita hevoskoulutuksia olin sitä mieltä, että minulla on riittävä osaaminen kouluttaa nuoria ratsuhevosia. Kumpikaan opettajista ei sanonut niin, eikä heistä kumpikaan olisi todennäköisesti ollut sitä mieltä jos olisin kysynyt. En kysynyt, vaan ajattelin pykäistä itselleni uuden työn hevosenkoulutuksesta. Koska en saanut asiakashevosia, ostin itselleni pari edullista nuorta, jotka ajattelin kouluttaa ja myydä parempaan hintaan. Näin saisin näyttöjä siitä, että osaan, ja uusia asiakkaita. Ainoa vaan, etten osannut. Molemmat nuoret hevoset olivat kipeitä, siksi ne olivat myynnissä. Minä loukkaannuin ja rupesin todenteolla kyseenalaistamaan omaa harrastustani. Toisaalta askel oli hyvä ottaa identiteettityön kannalta, toisaalta näen niin monessa kurssimainoksessa tätä samaa "psst voisit tehdä työksesi tätä!"-vihjailua, että päätin kirjoittaa tämän höpinän. 

Sanotaan, että mitä enemmän tiedät, sitä enemmän tiedät mitä kaikkea et tiedä. Ja tämä on totta. Nyt elettyäni hevosten kanssa melkein 24/7-elämää useita vuosia, voisin ehkä ottaa koulutettavakseni a) terveen b) normaalikäytöksisen hevosen, joka c) ei tulisi ratsutettavaksi vaan peruskoulutukseen. Enkä minä eläisi sillä, vaikka edelleen siitä haaveilen. Ehkä en ole manifestoinut riittävän tunteella, mene ja tiedä, mutta sen verran tiedän, että tuollaisia perushevosia pystyy kouluttamaan omistaja itsekin. Miksi ostaa palvelu, jos työn voi tehdä itse? Toisekseen, tämä hevoselämä on näyttänyt silti jo sen, että aamut eivät todellakaan ole pitkiä eikä auringonkultaamaa turvan rapsuttelua, vaan kärräämistä, lapioimista, maalaamista, lakaisemista, odottamista, rypemistä, putsaamista, kantamista, ruokkoamista, jne jne. Loputonta tavaran hakemista kaupasta häveten sitä, etten taaskaan ehtinyt tai jaksanut vaihtaa siistempiä vaatteita päälle. Loputonta tyhjää tiliä. Sitä, että juuri kun yksi hevonen paranee jostain vaivastaan, seuraava alkaa oirehtia jotain muuta. Ja sitä, että murisee itsekseen, miksei kukaan koskaan auta, kunnes muistaa, että jaa niin tämähän oli minun projektini eikä muiden. Ilmeisesti manifestoinnissani on tosiaan jotain mennyt penkin alle! 

Halusin kantaa korteni kekoon ja kirjoittaa kursseista, jotta hipahuuhaaseen ei kukaan tulisi laittaneeksi tonnejaan. Mielestäni jokainen saa ostaa vaikka kymppitonnien koulutuksen, jos on varma siitä, että tästä on hänelle hyötyä tai juuri tämän hän haluaa. Mutta tiedä mitä ostat, se on minun teesi. Ota selvää, ennenkuin teet tilisiirtoja. On väitetty, että new age olisi maailman suurin rahavedätys. Voi olla, kyllä sillä saralla on ainakin toimijoita, joiden ei pitäisi toimia. Uskon, että kuka tahansa pääsee energioiden kanssa kosketuksiin, kunhan herkistää itseään riittävästi. Selväaistit avautuvat, kun fyysiset aistit pääsevät niin tarkoiksi, kuin niiden on mahdollista. Se vaatii itsensä tuntemista, itsen kuuntelemista ja itsen arvostamista. Siitä voi aloittaa ihan maksutta. Ja vasta kun on itsensä käynyt läpi, pystyy hoitamaan muita. Ja vasta kun osaa hoitaa muita, voi ehkä ottaa jotakin siitä vastineeksi. Minusta kuulostaa siltä, että egot siellä kalisevat toisiaan vasten, kun ensimmäinen energia-alan koulutus olisi joku tyyliin "näin luot energiatyöstäsi superkannattavaa!" Kun sitä työtä piti rakastaa ja tehdä sydämestä niin että itsellä on hyvä olla, ei siitä syystä että sillä saisi kassavirtaa niin ettei lippaaseen mahdu. Verottajakin sitäpaitsi kiittäisi, jos tulot muistaisi ilmoittaa sinne suuntaan, yritystoiminnasta kun on somen perusteella kyse. Ainakin yrittäjän päivänä, ja lomien aikaan. 

Some on yksi perse, sanon suoraan. Vaikka itsekin täällä toimin, olen sen verran kääpä, että käytän näitä hitaita alustoja. Eikä tässä maailmassa pysy enää kärryillä mistään, jos ei jonkun verran sitä selaa. Kuitenkin somessa luodaan nyt jo maailmoja, joita ei ole olemassakaan. Esimerkiksi hyvinvointi- ja joogasivuja seuraamalla tulee se käsitys, että Suomessa on pilvin pimein ohjaajia, joiden omat elämät ovat ihanaa rauhaa, teetä auringonnousussa, kukkasia ja tasapainoa. Hienoa jos joku on, mutta meille tavis seuraajille muistutus, että se on brändäystä. Kuvat ja aforismit luovat tunnelmaa, joka jatkuu niihin kurssimainoksiin, ja jonka perusteella ostopäätöksiä tehdään. Tyyliin "minäkin haluan tuollaisen elämän, menen siis tämän toimijan koulutukseen!" Ilman muuta on hyvä olla avoin haaveille. Kannattaa tavoitella sitä, mitä oikeasti haluaa. Ensin täytyy vaan tietää ja tuntea itseään sen verran, että tietää, mitä oikeasti haluaa. Sitten voi hankkia, opiskella ja pätevöityä, ja sitten voi lähteä perustamaan vaikka sitä yritystä. Sanon vaan, että tiedä tosiaan mitä ostat. Se on sinun oikeutesi. Itse siirryin luottamaan yliopistojen järjestämiin opintokokonaisuuksiin, minä luotan niihin. Ja ilman muuta manifestoi, sen jälkeen ryhdy tekemään. Sanotaanhan niinkin, että unelmasi eivät toimi, jos sinä et toimi.