Kuinka tulla onnelliseksi

Ammutaanpa ensin alas koko ajatus. Onnellisuuden tavoittelun projektin tiellä on yksi mutta, ja se onkin iso sellainen. Ihmisen ei nimittäin ole tarkoitus olla koko ajan onnellinen. Oikeastaan se ei ole edes mahdollista. Evoluution myötä ihmiselle on kehittynyt muutamia perustunteita, joista onnellisuus liittyy mielihyvän tai ilon tunteeseen, miten sen ainokaisen positiiviseksi mielletyn haluaakaan nimetä. Ne muut viisi ovat sävyltään negatiivisia. Laskennallisesti näin ollen 1/6 osa ajasta ihminen olisi onnellinen, jos kokisimme tunteita jatkuvasti. Mutta emme koe; ihmisen perusmielentilan pitäisi olla suurin piirtein neutraali. Mieliala on pidempiaikainen kokemus jollain "tuulella" olemisesta, joinain päivinä voi olla hyvä ja huoleton mieliala. Tunteita koemme pääsääntöisesti liittyen johonkin ärsykkeeseen, joko fyysiseen tai mentaaliseen. Tunteiden tarkoitus on ollut pitää meidät hengissä evolutiivisessa kehitysympäristössä. Esimerkiksi inho on saanut esi-isät ja äidit välttämään pilaantuneiden ruokien syömistä ja mahdollisesti sisäsiitosta, pelko väistämään potentiaalisia vaaroja ja viha puolustamaan itseään ja tärkeinä pitämiään asioita. Mielihyvä on saanut alkuihmisen hakeutumaan kohti miellyttäviä juttuja, se siis laukaisee lähestymiskäyttäytymistä. 

Pistetään menemään saman tien myös toinen, modernimpi myytti liittyen onnellisuuteen. Sanotaan, että raha ei tuo onnea. Minä sanon, että paskapuhetta, tiettyyn rajaan saakka. Väitän, että se joka sanonnan on alun perin keksinyt, ei ole kokenut rahattomuuden tuomaa turvattomuuden tunnetta. Onnellisuus taas ei todennäköisesti ole mahdollista ilman turvallisuudentunnetta, yleistä luottamusta elämään ja maailmaan ympärillä. Yhteiskunta, jossa suurin osa meistä tavalla tai toisella elää, perustuu rahaan vaihdon välineenä, joten ilman rahaa jää helposti vaihdosta osattomaksi. Jos rahaa ei halua käyttää, joutuu olemaan todella luova, jotta saa esimerkiksi kaikki tarpeelliset ravintoaineet elimistönsä käyttöön ja pärjää Suomen talvissa. Muunlaisissa yhteisöissä kuten luostareissa tai kommuuneissa rahattomuus voi toimia sen kuplan sisällä. Kuitenkin tämmöinen perusmeikäläinen jolle tipahtelee laskuja postilaatikkoon yleensä ahdistuu, jos rahaa niiden kuittaamiseen ei ole. Se nyt vaan menee niin, väittää joku onnellinen mitä tahansa. Sen sijaan sen jälkeen, kun toimeentulo on turvattu sille tasolle, että voi luottaa laskujenmaksukykyyn myös tulevaisuudessa, rahan määrä ei enää mielestäni lisää onnellisuuden määrää. Miljonääri tuskin on sen onnellisempi kuin "satatuhatnääri". 

Eli, jos onnellisuuden tavoittelun ottaisi projektiksi, mitä pitäisi hoitaa ensin alta pois? Ensinnäkin odotus siitä, että onnellisuus olisi pitkäkestoinen tai pysyvä olotila, se ei ole mahdollista. Toisekseen taloudellinen tulo- ja menopolitiikka sille tasolle, että kuukausittaiset tulot riittävät menoihin ja vähän yli. Kuulostaa monen korvaan liian kovalta vaatimukselta, ymmärrän! Yli varojensa voi elää hetkellisesti, mutta kestävä ratkaisu se ei ole pitkässä juoksussa. Joko tuloja pitää saada nousemaan tai menoja karsittua siten, että oma olo voi helpottua sillä tavalla, ettei maksamisia tarvitse enää stressata jatkuvasti. Tämä voi vaatia isojakin muutoksia. Joku saattaa loukkaantua jo siitä, että tällaisia asioita sanoo ääneen. En olekaan mikään paras ihminen saarnaamaan järkevästä taloudenpidosta, olen omat virheeni tehnyt ja niistä omalla työllä pitkät pennit maksanut. Silti sanon vielä senkin, että mikäli talous mahdollistaa jossain vaiheessa säästöön laittamisen, se kannattaa tehdä. Jonain päivänä siitä vielä kiittää itseään. Kuitenkin onnellisuuden kannalta pointti on se, että kun rahaa on sen verran, että se riittää omiin kuluihin, tai kun omat kulut on sen verran pienet, että omat tulot riittää kattamaan ne hyvin, ihminen voi kokea luottamusta omaa taloussysteemiään kohtaan. Ei tarvitse koko ajan kantaa huolta siitä, että mitä jos kuvio romahtaa. Se voi romahtaa, tottakai ja meillä kaikilla. Mutta ihmisen perusolotilan ei sitä odotellessa tarvitse olla stressaantunut ja ahdistunut. 

Stressi ja ahdistus ovat onnellisuuden tiellä muullakin tavalla, kuin raha-asioissa. Onnellisuus ei pääse tulemaan, jos mielen valtaa jokin muu mikä vetää sitä alaspäin. Ihmissuhdeasiat ovat tehokkaita mielen valtaajia. Niitä voi pyöritellä mielessään ja niistä voi kokea suurtakin stressiä. Osa meistä on vielä sen tyyppisiä, että jos omassa elämässä ei juuri sillä hetkellä ole mitään mehevää draamaa meneillään, voi ottaa toisten ihmissuhdekuvioita mietittäväkseen. Ultimaattiset ihmissuhdedraamailijat järjestävät toiset ihmiset draama-asetelmiin keskenään ja pohtivat sitten niitä kuvioita. Silläkin ajalla voisi tietysti olla onnellinen siitä, että omassa elämässä ei ole mitään suurta ongelmaa, kun siinä ei kerran riitä mietittävää. Joitain ihmissuhdeasioita ei voi estää, niitä on märehdittävä silloin, kun ne ovat ajankohtaisia. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että me emme pääse toistemme päiden sisään. Voimme vain tiettyyn rajaan asti vaikuttaa toisten ihmisten ajatuksiin ja mielipiteisiin, heillä on oikeus ajatella mitä tahtovat. Itselle helpompaa olisi osata irrottaa ote ylimääräisistä ihmissuhdekiemuroista. Jos asiat koskee itseä, omaa oloa helpottaa, jos niitä pystyy selvittämään asianosaisten kesken mahdollisimman nopeasti. Jos ei pysty, voi olla helpompaa antaa sitten vaan olla. Mikäli huomaat olevasi ihmissuhdepelaaja, jonka elämään tulee sisältöä siitä, että vaivihkaa usutat ihmisiä toistensa kimppuun ja sitten raportoit tapahtumista eteenpäin, mulla on yksi neuvo: älä. 

Monesti kuulee hokaisun, olisipa nyt se kristallipallo, josta voisi katsoa, mitä tulee tapahtumaan. Itse asiassa, meillä on. Ihmisen aivot on kehittyneet muun muassa ennustusapparaatiksi syystä että sekin on palvellut selviytymistä. Yksi aivojen tehtävä on luoda tapahtumille jatkuvuutta myös tulevaan, ei kovin pitkälle, mutta kuitenkin sillä tavoin, että esimerkiksi astelemme rappuja huolettomasti ottamatta huomioon sitä mahdollisuutta, että raput yhtäkkiä loppuvatkin kesken. Aivot luovat etukäteen käsityksen siitä, että raput loppuvat sinne, missä seuraava tasanne on saavutettu, ja siihen asti rappujen astelu jatkuu samanlaisena prosessina. Kuulostaa ehkä kapulakieliseltä, mutta näin se menee. Aivojen tehtävä on monimutkaisten systeemien kautta luoda käsitys siitä, että huomennakin on olemassa työpaikka johon minulla on olemassa työsuhde jonka vuoksi huomennakin työmaalle menen ja siitä palkan saan, ja näin edelleen. Kyseessä on jo niin vaativa kognitiivinen toiminta, että aivot ovat tulleet erittäin tehokkaiksi myös muussa käytössä. Esimerkiksi juoruilu ja kaikenlaisten kiemuroiden pyörittely sujuu siinä tulevaisuuden ennakoinnin sivussa oikein hienosti. Me luomme jatkuvuuksia myös muihin asioihin kuin itseämme suoraan koskeviin juttuihin. Mitä Pertti sanoi eilen ja miten se liittyy siihen millä tavoin Liisa reagoi tänään postiauton näkemiseen, ja mikä mahtoikaan olla Marja-Leenan kissan ripulin taustalla ja tajuaako hän nyt viedä sen ajoissa eläinlääkäriin. 

Kaikki sisällöt ja projektit kuitenkin täyttävät mieltä, vaikkeivät tuntuisikaan niin kuormittavilta. Aivoja ei saa kokonaan pois päältä kuin jonkin aikaa kuoleman jälkeen, esimerkiksi koomassa aivotoimintaa on jossain määrin todettu olevan kuvantamisen keinoin. Ja kun mieli on täynnä askarreltavaa, sinne ei mahdu tulemaan mitään ikään kuin itsestään. Meditaatio tähtää mielen tyhjentämiseen ja tottakai kokeneita meditoijiakin on laitettu aivokuville, aivoaktivaatio toden teolla muuttuu meditaatiossa vs arkielämässä. Puhutaan pysähtymisestä, joka palauttaa väsynyttä mieltä, levon vaikutuksista ja vaikka mistä hyvästä elämästä. Itselleni se merkitsee jatkuvuuksien katkaisua. Hetki jossa irroitan otteeni siitä mitä Pertti oikein sanoikaan ja vaikuttaako se Liisaan ja postiautoon, ja kaikki nämä tapahtumat muuttuvatkin toisistaan irrallisiksi, ne eivät enää ketjutu. Asiaa voi olla vaikea hahmottaa, mutta lopputuloksena huomaan sen vähentävän mielen kuormitustani oikein vaan paljon. Töissä olen kokeillut menetelmää ottaa vain työtehtävä kerrallaan, yksi tehtävä, sitten toinen tehtävä, irrallisina toisistaan, enkä enää liitä niitä toisiinsa tyyliin ensin teen tämän ja sitten teen tuon ja sitten. Stressi ei pääse syntymään sinne, missä ketjutusta ei tapahdu. Sen sijaan mielessä on tilaa, johon voi tulla havaintoja, huomioita, ja vaikkapa sitä onnellisuutta. Kun aivot eivät ole kiinni pohtimassa sitä, mitä tämän homman jälkeen pitikään tehdä ja sitten muistaa, ne voivat havaita, miten pehmeältä kissan turkki tuntuu sormissa ja kuinka ihanaa pörinää se pitää kehrätessään. 

Nyt linkki viime postaukseen sosiaalisesta mediasta. Kuinka moni tunnustaa lukevansa toisten postauksia ja ketjuttavansa omassa mielessään muiden tekemisiä? Itse tein sitä aiemmin ja kuormituin siitä. Mitä tuo nyt touhuaa kun se julkaisi tuollaisen päivityksen, ja miten se liittyy siihen mitä se teki eilen, ja mitäköhän ollenkaan se meinaa huomenna puuhata. Aivan täydellisen turhaa oman mielen kuormittamista miettiä muiden tekemisiä! Eivätköhän he mieti itse omat menemisensä ja tekemisensä, sitäpaitsi somessa julkaistut päivitykset eivät todennäköisesti kerro puoltakaan siitä, miten asia on todellisuudessa edes mennyt. Toinen vastaava juttu on miettiä, mitä muut ajattelevat. Sivusin tätäkin viimeksi. Mitä muut miettivät siitä, miltä minä näytän, paljonko painan, miten puhun ja mitä postaan someen. Todennäköisesti eivät yhtään mitään. He eivät edes lue, tai jos lukevat, unohtavat saman tien mitä lukivat. Ongelma kaikissa näissä aivojen ketjuttamisiin käyttämisissä on se, että tulemme eläneeksi elämäämme ihan liikaa päässä. Vietämme aikaa ajatuksissamme pyöritellessämme sitä, mitä muut. Surullinen totuus on, että sillä aikaa oma elämä menee ohi. Sillä se lokaatio, jossa meidän olisi tämä elämä tarkoitus elää, on oma kehomme, ei oma päämme. Joogat ja monet muut keholliset lajit ovat nimenneet yhdeksi tavoitteeksi palauttaa mieli kehoon. Siinä onkin projektia, mutta nämä lajit kyllä toimivat, jos niille itse antaa mahdollisuuden. 

Turvallisuuden tunteen puuttuminen on syynä siinäkin, että ihminen ei kauhean mielellään yleensä palaa omaan kehoonsa. Mielessä on parempi olla, kun pysyy ajatukset kiireisenä joko kiemuroiden parissa tai vaikkapa loputtomien tiktok-videoiden maailmassa. Ajatuksettomuus voi tuntua pelottavalta ja läsnäolo hirvittää, kun maailma yhtäkkiä aukeaa tässä ja nyt, sellaisena kuin se on. Puhutaan mindfulnessista tai mistä tahansa, mutta idea on herätä huomaamaan itsensä osana maailmaa juuri siinä kuin on ja juuri tällä hetkellä. Tällöin tulee tietoiseksi myös kehostaan, ja kehossa voi olla piilossa suuriakin asioita. Kun vie huomionsa kehoon ja alkaa kuulostella, miltä siinä oikein tuntuu olla, voi mieli alkaa täyttyä vaikkapa käsittelemättä jääneistä tunteista. Tähän tähtäävät monet psykoterapiatkin, kehon ja mielen välisen yhteyden avaamiseen. Käsittelemättömät, unohduksiin painetut asiat usein vaikuttavat arkielämässä, vaikkei niitä tiedosta. Ne voivat olla onnellisuuden esteenä. Käsittelyn prosessi ei monestikaan ole kevyt ja helppo, mutta kun pään avaa, sitä on todella vaikea enää pysäyttää. Asiat, tunteet ja tuntemukset neutraloituvat sitä mukaa, kun niiden antaa tulla ja itsensä antaa kokea ne läpi. Tunteet voivat tuntua ihan vierailta, mutta kun ymmärtää yhteyden, että niin tämä tuli siitä ja tästä tapahtumasta eikä minun ollut mahdollista kokea sitä silloin, koen sen nyt. 

Kerros kerrokselta mielen ja kehon yhteyden avauduttua päästään kohti aidompaa minää. Tekniikoita on lukuisia, jooga ja vastaavat lajit ovat yksi, yhteys eläimiin toinen, psykoterapia kolmas. Joku voi pärjätä itse mudulla tai psykoedukaatiolla, joku toinen kieltäytyy koko prosessista ja valitsee olla käsittelemättä yhtään mitään. Mikä on parasta, ei sitä kukaan voi toisen puolesta sanoa. Tekstini aihe on kuitenkin se, miten onnelliseksi voi tulla, niinpä väitän, että mitä enemmän päästää käsittelemätöntä kuraa itsestään pihalle, sitä paremmat mahdollisuudet onnellisuudella on löytää tilalle. Projekti on pitkäkestoinen, jos sen tekee terapiassa on syytä varautua käymään siellä vuosia. Mieltä suojaavat mekanismit päästävät etenemään vain sellaista tahtia, mikä on itselle turvallista. Siihen on ihan olemassa syy, että kaikkia tapahtumia ei esimerkiksi päivätajunnalla muista. Tai ehkä muistaa, mutta niiden yhteyttä tämänhetkiseen omaan tilaan ei ymmärrä, ennen kuin sen aika on. Tulee ahaa-elämyksiä, niin tämä vaikuttaa minussa näin. Esimerkiksi jokin tapahtuma on voinut aiheuttaa kehoon fyysisiä jännityksiä tai lukkiutumisia, jotka vuosien kuluessa ovat aiheuttaneet tapoja käyttää kehoa ja siten kulumia ja epätasapainotiloja, eikä tilanne laukea fysioterapialla tai muulla fyysisellä keinolla ennen kuin varsinainen syy-tapahtuma on tiedostettu ja käsitelty mielen tasolla. 

Pitkän sivukoukkauksen kautta siis takaisin listaan, kuinka tulla onnelliseksi. Kolmas neuvo on: keskity itseesi. Voit tulla onnelliseksi vain omassa elämässäsi, et kenenkään toisen elämässä. Aito onnellisuus kumpuaa itsestä sisältä, omista tunteista ja omasta kehosta. Jos niitä ei halua kokea, aitoa onnellisuutta ei pääse tulemaan. Onnen tunteeseen sekoittuvaa euforiaa tai iloa voi kyllä kokea ulkopuoleltakin, esimerkiksi jonkun toisen ihmisen tekemisistä tai vaikkapa tavaran ostamisesta, mistä yllättävän moni muuten hakee hyviä fiiliksiä. Toisen ihmisen toiminta tai yhteenkuuluvuuden tunne toisen ihmisen tai eläimen kanssa voi laukaista itsessä onnellisuuden tunteen, jolloin varsinainen onnellisuus kuitenkin on lähtöisin itsestä. Onnellisuutta voisi mielestäni sikäli verrata motivaatioon, että se jaotellaan sisäiseen ja ulkoiseen. Sisäinen motivaatio tarkoittaa asian tekemistä siitä käsin, että tekeminen tuntuu itsestä mukavalta ja sen takia haluaa sitoutua tekemiseen. Ulkoinen motivaatio on tekeminen palkkion toiveessa, rangaistuksen pelossa, statuksen saavuttamisen takia tai muusta syystä, mikä ei suoraan liity varsinaiseen asian tekemiseen millään tavalla. Arvata saattaa, että ulkoinen motivaatio on paljon heikommin kestävää ja vähemmän tyydytystä tuovaa sorttia. Samalla tavalla näkisin onnellisuuden olevan vakaampaa, kun se versoo ihmisessä itsessään, kuin että se syntyy esimerkiksi ylennyksen tai uuden hevosen ostamisen myötä. 

Olennaista onnellisuudelle on turvallisuuden tunne. Se vaikuttaa kaikkien näiden kolmen teesin taustalla, ilman sitä onnellisuus ei oikeastaan ole mahdollista. Psykologiassa turvallisuuden tunnetta on käsitelty esimerkiksi sen kautta, että se syntyy lapsuuden hoivasuhteissa ja siinä, miten pienen lapsen tarpeisiin vastataan. Turvattomuuden syntymiseksi ei tarvita massiivista heitteillejättöä, kylmä ja etäinen suhtautuminen riittää. Lapsuuden ja nuoruuden aikana erilaiset kokemukset, joiden ei tarvitse välttämättä olla fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, niin ikään voivat vaikuttaa siihen, luottaako ihminen aikuisena elämään ja kokeeko olevansa yleensä ottaen turvassa vai jatkuvasti vaarassa. Aikaisemmat kehityskaaret ja yksittäiset tapahtumat eivät kuitenkaan määrää ihmisen tulevia mahdollisuuksia, vaan ihmisen mielellä on onneksi olemassa erilaisia keinoja myös muokkautua uudelleen. Avustettuja keinoja ovat muun muassa psykoterapia, muut terapiat tai vaikkapa eläinavusteisuus, mutta myös omatoiminen psykoedukaatio eli tiedon lisääminen ja identiteettityö ovat aivan mahdollisia tapoja onnistua kääntämään oman elämän kokemus pääosin turvallisen puolelle. Aivot pystyvät luomaan uusia ja vahvistamaan heikkoja neuroyhteyksiä, ne muokkaantuvat kun niitä alkaa käyttää uudella tavalla. Siinä mielessä siis ajattelu luo meitä ja maailmaa ympärillämme. Musiikin on niin ikään todettu vaikuttavan aivoihin fyysisesti positiivisella tavalla. 

Voisin vetää yhteen koko pitkän tekstin vastaamalla kysymykseen "kuinka tulla onnelliseksi": hakeudu kohti turvallisuuden tunnetta. Tee asioita ja tee muutoksia, jotka vievät sinua kohti sellaista olotilaa, jossa tunnet olevasi turvassa. Vietä aikaa sellaisten ihmisten seurassa, jotka lisäävät turvallisuuden tunnetta sinussa. Myös muita positiivisia tunteita kuten rauhallisuutta, levollisuutta, hyvää mieltä, iloisuutta jne. tuovia ihmisiä kannattaa suosia. Voit aivan vapaasti leikata elämästäsi ulos sellaiset tyypit, jotka tuntuvat vain imevän energiaa sinusta, käyttävän sinua hyväksi, vaativat palvelua ja vaikuttavat vaikkapa epävakailta. Pystyt auttamaan muita vain silloin, kun sinulla on, mistä antaa. Jos tuotat näennäisesti onnellisuutta muille miellyttämällä heitä, olematta silti itse onnellinen, syöt omaa onnellisuuttasi entisestään. Kohtaa itsesi juuri sellaisena kuin olet ja arvosta itseäsi. Olet kuitenkin tullut valtavan pitkälle juuri tuollaisena, sinussa on paljon hyvää vaikka itse näkisit vain ne huonot puolet. Kohtaa maailma juuri tässä ja nyt, tällaisena kuin se on. Siinäkin on paljon hyvää, ja voit aivan rauhassa kutistaa oman elämänpiirisi kattamaan vain ne sinulle oikeasti tärkeät ja turvallisuutta ja hyvää mieltä tuovat jutut. Eino päivittäköön someen mitä tahtoo ja Sirkka juoskoon Martin perässä, ne ovat sinusta irrallisia tapahtumia joilla ei pitäisi olla mitään vaikutusta siihen, kuinka paljon stressiä sinun maailmassasi on. Kun tähtäät turvallisuuteen ja rajaat ulkopuolelle turhaa mielen aktivaatiota, aikaakin alkaa olla ihan eri tavalla kaikkeen oikeasti merkitykselliseen. Tässä yksi mielipide ja versio siitä, kuinka onnelliseksi tuleminen on mahdollista.