Vaarallisinta hevosissa

 Ratsastuspelkoon ja hevospelkoon liittyy monesti ainakin aikuisilla ajatus siitä, mitä voi tapahtua. Ei siis, mitä todennäköisesti tapahtuu tai mitä uskon että tapahtuu, vaan mitä saattaa pahimmillaan käydä. Onhan joku todennut niinkin, että jos jokin asia vaan on millään tavalla mahdollista, se hevosen kanssa kyllä sattuu, ne ovat niin onnettomuusalttiita otuksia. Kieltämättä tuntuu olevan ainakin sellaisia hevosyksilöitä, joilla on jatkuvasti jonkin asteen sairasloma meneillään. Netin syövereistä löytyy kuvia mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla kiipeliin joutuneista hevosista, että periaatteessa, mitä tahansa VOI tapahtua. Pelkoaiheeseen liittyen tuli mieleeni kirjoittaa asioista, jotka minusta kaikkein eniten aiheuttavat vaaratilanteita hevosten kanssa. Asioista, jotka olisi vältettävissä ennalta, kun niille vähän antaisi ajatusta. Kyse on kuitenkin minun mielipiteestäni, jonkun toisen mielestä listani on väärä ja se on hänen oikeutensa. Näkökulmasidonnainen näkemys siis seuraa. 

Kaikkein suurin riskitekijä minusta on se, kun hevonen ei ole sopiva siihen tehtävään, johon sitä käytetään. Kyseessä voi olla virheellinen rotuvalinta, virheellinen yksilövalinta tai virheellinen koulutus ja/tai liikutus. Hevoselta saatetaan vaatia liikaa tai liian vähän, tai muulla tavoin siltä halutaan jotain sellaista, johon se ei pysty. Ihmisen loukkaantumisen ja muun riskin lisäksi tämä asetelma sisältää hevoselle riskin loukkaantua, fyysisesti tai henkisesti, kun siitä ei vain ole tehtävään, jota ihminen sen harteille sovittelee. Jos hevonen on sähäkkä tai nopea, se tarjoaa ensisijaisesti sen tyyppisiä reaktioita, ja on valtava ponnistus ellei mahdottomuus saada siitä koulutettua rauhallinen ja unelias, korvan lotkautuksella reagoiva. Jos hevonen taas on raskastekoinen ja lunki, ei siitä ole suorittamaan suuria muuveja, ainakaan ilman yhtä valtavia ponnistuksia. Ja niin edelleen. Kannattaa minusta siis miettiä, mihin tehtävään hevosta halajaa, ennen kuin allekirjoittaa kauppakirjan. Minkälaisen hevosen minä tarvitsen. Tai toisin päin, jos hevonen on jo olemassa, mihin tehtävään se sopisi. Mistä se pitäisi, missä se pääsisi oikeuksiinsa. Voitaisiinko yhdessä harrastaa sellaista hevostelua, mikä sopisi sille? 

Toiseksi suurin riskitekijä on minusta hevosen lajityypillisen käyttäytymisen unohtaminen. On syytä perehtyä hiukan siihen, minkälainen eläin hevonen ylipäätään on ja miksi se toimentaa sellaisia asioita ja sillä tavalla, kuin tekee. Hevosilla on erilaisia biologisperäisiä tarpeita joiden täytyy täyttyä, jotta se voi olla rauhallisen kiinnostunut vaikkapa opiskelemaan jotakin ratsastuskiemuraa. Jos sen perustarpeissa on vajetta, se ei ole turvallinen ratsastuskumppani, esimerkiksi. Hevoselle voi kertyä puutosta vaikkapa liikkumisesta, sosiaalisesta kanssakäymisestä toisten hevosten kanssa, pureskelusta, jne. Sille pitää taata mahdollisimman lajinomainen elinympäristö, jotta siltä voi odottaa tasapainoista olemusta ja kiinnostusta ihmisen asettamia tehtäviä kohtaan. Jos käsittelee varsoja, pitää muistaa vielä erikseen huomioida se, ettei varsa synny niiden taitojen kanssa, jotka aikuisille hevosille on koulutettu. Ja jos käsittelee sukupuolivietikkäitä hevosia, kannattaa sekin pitää mielessä, että hormonit vaikuttavat niiden käyttäytymiseen. Joskus ilmassa leijuvat lupaukset ultimaattisesta vahvisteesta eli parittelusta ylittävät ihmisen kiinnostavuuden ja siinä kohtaa liikutaan vaarallisilla vesillä, jos ihminen ei tiedä mitä tekee tai mitä tapahtuu. 

Näiden kahden tärkeimmän tekijän jälkeen alkaa olla vaikea laittaa asioita enää vaarallisuusjärjestykseen. On riski, jos hevosta ei ole koulutettu tehtävien tasalle tai sitä koulutetaan liian nopeassa tahdissa. Ihmisen pitäisi aina huomioida kyseisen hevosen koulutusvaihe niin, että oppiminen pääsee rakentumaan tukevalle aikaisemmalle pohjalle. Kouluttamisessa on tärkeää huomioida pienetkin merkit, joilla hevonen ilmaisee epävarmuutta ja epätietoisuutta. Tottakai uuden edessä ollaan vierailla vesillä, mutta mikäli ihminen vain paahtaa eteenpäin, jää epävarmuudesta muistijälkiä, jotka myöhemmin opittua asiaa esimerkiksi toisessa tilanteessa tehdessä voivat aktivoitua yhdessä jonkin muun ärsykkeen kanssa ja saada aikaan isojakin reaktioita. Riittävän rauhallinen tahti, yksi pieni asia kerrallaan ja hevosta kuunnellen, tarvittaessa pysähtyen niin että rentoutuminen on mahdollista, on turvallisen kouluttamisen avain. Minun mielestäni. Tottakai joku toinen saa olla toista mieltä. Itse en pidä itseäni vielä minään varsinaisena hevosenkouluttajana, mutta käsitellessäni varsoja päivittäin opetan niitä kyllä samalla. Esimerkiksi saatan ottaa satulahuovan tmv mukaan mennessäni niiden kanssa hengailemaan, rapsutella niitä huovalla ja lopulta asettaa sen niiden selkään. Kaikki leikin varjolla ja niiden eleitä lukien, sen mukaan edeten ja tarvittaessa leikin ajoissa lopettaen. 

Ylipäätään hyvä suhde ihmisen ja hevosen välillä on tärkeä tekijä. Jos hevonen ei luota ihmiseen, on jälleen otettu askel riskialueen puolelle. Jos ihminen ei luota hevoseen, hevonen aistii sen, ja todennäköisesti jännittyy. Minun mielestäni hevosen tulisi varsana saada ihmisestä niin paljon hyviä kokemuksia, että se voi yleisesti ottaen kasvaa luottavaisena ja maailmaan avoimesti suhtautuvana hevosen alkuna. Sen vuoksi varsoja ei mielestäni voi käsitellä liikaa, kunhan käsittely tehdään niiden etenemisen ehdoilla. En siis missään tapauksessa kannata extreme mallin "totutan varsan satulaan 8kk ikäisenä" tai "erotan varsan emästä tunnin ikäisenä" tyyppisiä juttuja, vaan sitä että varsa tottuu kaikin puolin siihen, että ihminen on läsnä ja se on neutraalia, positiivisella vivahteella. Minusta on hyvä asia, että makaava hevonen ei koe välttämättä tarvetta nousta aina ylös, kun ihminen ilmaantuu sen lähelle jotakin touhuamaan. Tai että hevonen voi jatkaa syömistä, vaikka ihminen pyörähtäisi sen tilassa. Minulle se ei ole epäkunnioittavaa käyttäytymistä vaan päin vastoin merkki siitä, että hevonen luottaa minuun. Tästäkin voi ja saa olla eri mieltä. 

Akateemisessa ratsastustaiteessa ihmisen ja hevosen välinen suhde on kaiken perusta. Kaikki kouluttaminen rakentuu sille, että hevonen on rento ja luottaa ihmiseen. Parhaiten tällainen suhde saa muodostua silloin, kun hevonen ja ihminen viettävät yhdessä runsaasti aikaa, käytännössä niin että asutaan samassa pihapiirissä. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, monelle meistä ihmisistä paras ratkaisu on pitää hevonen tallipaikalla jonkun muun täysihoidettavana. Hevosellekin tämä voi olla paras vaihtoehto, mahdollisesti se saa elää lajityypillisempää elämää täysihoitotallissa. Hevosen kanssa voi toki viettää paljon aikaa sielläkin, riippuen omista muun elämän velvoitteista. On tärkeintä pyrkiä saamaan paras aikaan sillä, mitä on. Arjen toimenpiteet, yhteiset rapsutteluhetket ja talutteluretket lähimaastoon ovat asioita, joita mainitaan akateemisen ratsastustaiteen oppaissa, kun luodaan suhdetta ihmisen ja hevosen välille. Näitä voi toteuttaa vaikka hevonen asuisi muuallakin kuin kotona. Ehkäpä vaikeinta meille ihmisille on sulkea muiden ihmisten sosiaalinen seura silmistä ja korvista pois siinä kohtaa, kun olisi aika keskittyä omaan hevoseemme. 

Jos harrastaa hevosia ratsastustunneilla käyden, on ehkä vielä vähemmän tilaa ja mahdollisuutta luoda luottamussuhdetta kuin jos omistaa hevosen tallipaikalla tai vaikkapa vuokraa hevosta. Tuntihevoset usein vaihtuvat ja sama hevonen voi kohdata viikossa monta erilaista ratsastajaa, joten ne eivät välttämättä ole ihan niin herkkiä tulemaan kenenkään muun kuin ehkä tallinpitäjän kanssa samoille aaltopituuksille ihan vaan suojellakseen itseään. Tallinpitäjän kanssa voi ehkä silti jutella, ainakin kannattaa yrittää, jos hevoset tai ratsastaminen pelottaa, ja haluaisi voida tutustua johonkin tiettyyn hevoseen paremmin. Olisiko mahdollisuutta ratsastaa vaikkapa jonkin aikaa tällä yhdellä hevosella joka kerta, tai voisiko sitä esimerkiksi käydä harjailemassa tuntien ulkopuolella. Akateemisesta ratsastustaiteesta ja myös monista muista vastaavista hevosia kunnioittavista lähtökohdista käsin järjestetään paljon kursseja. Kannattaa seurailla esimerkiksi facebookin tapahtumia, algoritmi nappaa kyllä nopeasti kiinni siitä että olet kiinnostunut tämän tyyppisistä tapahtumista ja alkaa tarjota lisää vastaavia juttuja. Kursseista voi saada runsaasti lisää sisältöä omaan harrastamiseen, tapahtui se missä puitteissa tahansa. Mitä enemmän hevosesta oppii tietämään, sitä helpompaa niiden kanssa on toimia turvallisesti. Myös omien taitojen ja pelisilmän kehittyminen luo itsevarmuutta, joka näkyy edellisissä postauksissa kirjoittamani hallinnan siirtymisenä turvallisesti ja luotettavasti enemmän ihmisen käsiin siten, että molemmilla on hyvä olla ja mukava harrastaa yhdessä.